Sunnuntaita

UUSI NUMERO

Matka jatkuu ja numerot vaihtuu.  Hommasin Vietnamin sim-kortin, jonka numero on 0123 2824605. Maakoodi on 015. Myyja sanoi, etta kun suomkesta soittaa tanne, ei tarvita mitaan varsinaista maakoodia vaan 0123 on se maakoodi. En osaa sanoa mika on oikea numeroyhdistela. Halvan (99577) etuliitteen kanssa numeroyhdistelma on ehka joku naista kolmesta: 

TYYLILLA VIETNAMIIN (JA PIENELLA RAHALLA)

Kavi niin, etta hummasin rahani matkapaivaa edeltavana paivana ja iltana. Osittain tahan vaikutti se, etta yo hotellissa ei maksanutkaan 30 yania kuten luulin, vaan 40 yania per yo. Lisaksi olin laskenut rahani vaarin siten etta luulin minulla olevan satku enemman rahaa. Lahtotilanne oli sellainen, etta tarvitsin kaksi bussilippua (Dali - Kunming ja Kunming - Hekou), jotka maksoivat yhteensa 200 yania eli noin 23 euroa.  Mutta kukkaroon kun katsoi niin sielta kurkisti Matin lisaksi vain 103 yania. Piti saada lisaa. No rahaahan saa automaateista, mutta toisaalta sielta ei kannata pienia summia nostaa, koska silloin haviaa suhteettoman paljon rahaa nostopalkkioihin yms. Samoin haviaa rahaa mikali nostaa liikaa rahaa ja seuraavassa maassa joutuu vaihtamaan ne edelleen  kohdemaan rahaksi. Paatin automaatin sijasta hommata rahaa muilla keinoilla.

Ensimmaisena kavin vaihtamassa 50 Hong Kongin dollaria Kiinan yaneiksi, josta sain 43 yania. Kasassa oli siis 146 yania. Seuraavana oljenkortena kaytin Kiinan matkaoppaan myymista kirjakauppaan. Kavi kuitenkin niin, ettei Dalissa yksikaan kirjakauppa suostunut ostamaan kaytettyja kirjoja. Rahaa oli kuitenkin tarpeeksi Kunmingiin paasemiseksi. Ehka saisin kirjan siella kaupaksi. Harmitti silti.

Peraani tuli tuttuun tyyliin perheen aiti, joka kauppasi koruja, kankaita, vaatteita, huumeita ja jos vaikka mita selvaan ylihintaan (en ostanut hanelta koskaan mitaan). Samainen nainen oli riivannut minua lahes koko Dalissa oloaikani. Valilla jopa ravintololan sisalla kun olin siella syomassa. Tama nainen ei ole mitenkaan koyha tai saalittava. Hanen taktiikallaan saa myytya vaikka mita ja vaikka kuinka hyvaan hintaan. Aloin kaupata samaiselle naiselle minun kirjaani. Naisen leuka loksahti luonnollisesti auki, kun han huomasi etten osta mitaan vaan olen myymassa hanelle jotakin. Han sanoi, ettei tarvitse sita eika aio ostaa sita. Kauppasin hanelle kirjaa kuitenkin about vartin yhta sinnikkaasti kun han oli aiemmin minulle kaupannut kaikkea. Lopulta nainen alkoi nauramaan ja sanoi, etten tarvi kirjaa mutta tuossa on sinulle 70 yania niin etta paaset Vietnamiin. Lopuksi han viela pahoitteli sita, etta oli hairinnyt minun lomaani. Kasassa oli siis 216 yania, eli 200 bussilippuyihin ja 16 yania eli vajaa kaksi euroa syomiseen ja juomiseen.

Ja nyt kun mietitte, etta riistin rahaa harmittomalta katukauppiaalta niin todettakoon, etta en riistanyt rahaa kerjalaiselta tai muuten mielettoman koyhalta ihmiselta. Tama nainen tod. nak. omaa suuren nipun rahaa kaikenmaailman hamarakaupoista. Olen siita aika varma, kun nain tahtomattakin vieresta muutaman kerran kun niin sanotusti apinaa koijattiin.

Sen sijaan silloin talloin otan kerjalaisen mukaan syomaan ja tarjoan heille ruokaa. Silla ostan ikaan kuin itselle hyvaa oloa ja omaatuntoa siita mita kaikkea surkeutta taalla nakee. Omanedutavoittelua sekin toki tietylla tapaa.

Kunmingissa kaytin ylimaaraisesta 16 yanista 6 syomiseen. Pyysin erasta englantia puhuvaa Kiinalaista valitsemaan minulle bussiaseman grillilta ruokaa (paras tapa saada hyvaa ruokaa halvalla, kun myyjat eivat puhu enkkua). Sainkin ison ja hyvanmakuisen annoksen, joka sisalsi riisia ja jos vaikka mita. Kun olin viimeistellyt ateriani melkein, naytin miehelle "lihan" palasta ja tokaisin "this is tasty". Siihen mies vastasi "yep, smoked pork skin is very tasty". Vahasen alkoi etomaan, mutta onneksi ruoka oli jo syotyna ja maha taynna. Olisi muuten saattanut jaada syomatta.

Kunmingista Hekouhun oli viela jaljella noin 12 tunnin bussimatka. Se ei ole Kiinassa mitaan verrattuna Intia bussimatkoihin. Minulla oli ihan sleeperpaikka, jossa pystyi makaamaan vaakaesennossa jalat melkein suorina. Toisaalta 12 tunnin sleeperbussimatka ei ole synonyymi 12 tunnin sikeille. Yhtaalta siksi, etten ole kovin hyva nukkumaan busseissa ja toisaalta siksi, etta viimeiset 8 tuntia tie oli niin kuoppainen (ja minun sanky oli perimmaisessa rivissa), etta valilla sanky katosi kirjaimellisesti alta. Eipa siina, kylla mina varmasti tarpeeksi vasyneena pystyisin levyttamaan myos ilamassa painottomassa tilassa, mutta a. ilmatila loppuu kesken kun dosan katto tulee vastaan ja b. ilmalennon aikana on syyta alkaa miettimaan hyvaa alastuloasentoa, etta sankyyn palattua voi jatkaa levyttamista. Jenni varmaan muistaa taman tunteen Intiasta kun olimme menossa Varanasista - Nepalin rajalle ja kun kirosimme sita, miksi kaikki ankeytyvat bussin etuosaan meidan viereen vaikka takana on tilaa vaikka muille jakaa. Ei tarvinnut kovin pitkasti aikaa kayda makaamaan bussin peralle kun tunsi olevansa tivolilaitteessa, joka kestaa tunteja.

Aamun valjetessa paasimme kuitenkin Hekoun rajanylityspaikalle. Ennen rajaa myin bussikuskille matkaoppaani toiseen kertaan talla kertaa 50 yanilla. Kuski myy niita edelleen Vietnamista Kiinaan tuleville ihmisille.  Se onkin hyvaa bisnesta, kun  ko. rajanylityspaikalla ei saa vieda syysta tai toisesta LP:n matkaoppaita mukana Vietnamiin vaan ne takavarikoidaan rajalla.

Rajanylityspaikalla departure cardissa kysyttiin, paljonko kuljettaa mukanaan 1. amerikan dollareita ja 2. kiinan yaneita. Kirjoitin korttiini 8 USD ja 52 Yania. Tullimies naureskeli ja sanoi, etta ei ole sulla ainakaan liikaa rahaa mukana.

Rajalta sellainen vinkki, etta ennen kun saa leimat passiin ja paasee menemaan niin tullimies pyytaa antamaan arvion laitteeseen siita kuinka ystavallista palvelu oli. Jotta rajamuodollisuudet menee jouhevasti kannattaa painaa sita :) merkkista kuviota. Naytti olevan suoraan verrannollinen siihen kuinka tarkasti tavaroita pengotaan ja kuinka passista puuttuu se ja se leima tai nimikirjoitus tms.

Vietnamissa sitten pisti ranttaliksi ja kavin nostamassa rahaa 2,5 miljoonaa. Miljonaarin on helppo hymyilla. Taman jalkeen viela pari tuntia odottelua minibussin tayttymista ja tunnin matka kohti Markon suosittelemaa Sa Pan pikku kylaa. Marko sanoi, etta taalla on rauhallista ja hienot maisemat. No, kun meika tuli tonteille niin vakea oli kadut taynna kuin pienessa kylassa markkinapaivana ja maisemat ois ehka hienot, mutta sumun ja pilvien takia nakyvyys oli noin 5 - 10 metria. Ei mielellaan. No myohemmin selvisi, etta juuri lauantaisin Sa Passa on suuri markkina paiva ja tanaan nakyvyys on ollut jo paljon parempi joskaan aurinko ei paista.

Huomenna vuokraan pratkan ja lahden tutkimaan ymparistoa. Maisemoiden pitaisi olla parempia kukkuloiden juurilla missa ei ole pilvia ja sumua haittona niin paljon.

Sami