PIKKU-AMIN MOOTTORIPYORAPAIVAKIRJA

Sunnuntai, 23 marraskuuta 2008

Tanaan herasin myohaan. Paivalla kavin korjauttamassa Intiasta ostamani housut ja shortsit seka tulin ostaneeksi samasta paikasta hampusta tehdyn pitkahihaisen paidan. Oli pakko, koska taalla SaPa:ssa on niin kylma. Illalla menin paikalliseen ravintolaan, jossa oli omistajan tyttaren syntymapaivajuhlat. Sain syodakseni kakkua hedelmia ja kuivattua lihaa.

Syntymapaivajuhlat.Sa Pa, Vietnam.

Samana iltana samassa paikassa tapasin ranskalaisen pojan nimelta Bertil. Paatimme hanen kanssaan vuokrata huomenna moottoripyorat ja lahtea tutkimaan Sa Pa:n ymparistoa. Kaksi paikallista tyttoa lupasi lahtea meille oppaaksi. Tama on hyva, koska kumpikaan meista ei juuri tieda minne kannattaa lahtea. Tapaamme huomenna hotellillani kello 10:00.

Maanantai, 24 marraskuuta 2008

Aamulla Bertilin mukana hotellilleni tuli toinenkin ranskalainen mies. Han oli paattanyt lahtea meidan mukaan tutkimaan ymparistoa. Sen sijaan molemmat paikalliset tytot tekivat oharit. Lahdimme matkaan siis kolmestaan. Vuokrasimme kaikki omat moottoripyorat hintaan 5e/paiva. Tai no ei ne mitaan moottoripyoria ole, 125 kuutiosia manuaaalivaihteisia Yamahan rapsyja.

Paatimme lahtea kohtia luodetta ja Lao Chain kylaa. Viiden kilometrin jalkeen saimme kuitenkin huomata, etta tie oli poikki maanvyoryn takia. Tie olisi auennut mahdollisesti tunnin tai kahden paasta,mutta paarimme kuitenkin kaantya takaisin ja lahtea kohti aurinkoa eli etelaa. Kuljimme suurta tieta pitkin noin 15 kilometria, kunnes kaannyimme pienemmalle tielle kohti pienen pienta kylaa. Taman jalkeen ei enaa ollut kyse moottoripyorailysta vaan enemmankin endurosta tai trialmoottoripyorailysta. Valilla jouduimme tutkimaan reittiamme jalan ja miettimaan onko eteenpain enaa paasya. Jokaisesta montusta, vesilatakosta ja kivikosta paasimme kuitenkin lapi ja jatkamaan matkaamme.

Riisiviljelmia sadonkorjuun ja rankkasataiden jaljilta. Sa Pa, Vietnam.

Seuranamme oli koko ajan paljon paikallisia ihmsia, jotka kokeilivat myyda meille kankaita ja koruja. Luulen, etta Vietnamissa Englannin opiskelu kasittaa ainoastaan seuraavien fraasien opiskelun: 1. Hello 2. How are you? . Where are you from? 4. Buy something for me? Yksi paikallinen nainen halusi korujen myynnin lisaksi kyydin meilta seuraavaan kylaan. Bertil otti hanet ystavallisesti kyytiin ja ajoimme muutaman kilometrin seuraavaan kylaan. Kiitokseksi kyydista nainen tahtoi kutsua meidat kotiinsa kylaan. Emme tietenkaan voineet kieltaytya kutsusta.

Naisen koti muistutti paljolti Nepalissa nakemaani paikallisen maalaisen kotia. Sisustus on vaatimaton ja pihalla kulkee jos jonkinmoisia kotielaimia kuten porsaita, kanoja ja koiria. Perheen mies oli taittamassa viljaa ja pienimmat lapset leikkivat ulkona. Vahan isommat kutoivat kuvioita kankaisiin, joita he sittemmin menevat myymaan turisteille.

Perheen aiti ja lapset kotonaan. Sa Pa, Vietnam.

Myohemmin nainen tarjosi meille viela ruokaa. Saimme syodaksemme runsaasti riisia, nuudeleita seka paistetun kananmunan. Kerroimme hanelle, etta ruoka on niin herkullista, etta han voisi vaikka avata ravintolan. Ruoan paalle nainen tarjosi meille miehille paikallista riisiviinia. Ensin yhden, sitten toisen ja viela kolmannen lasin. Kokeilimme sanoa hanelle ettemme voi juoda, koska olemme moottoripyorilla ja meidan pitaa viela ajaa kotia. Nainen kuitenkin vastasi, etta viisi lasia voi juoda ilman mitaan ongelmia ja han pystyy itse juomaan jopa kymmenen lasia ja ajamaan ongelmitta. Kieltaydyimme kuitenkin juomasta enempaa ja maksoimme kaikki 20 000 ruuasta. Nainen oli tasta luonnollisesti hyvin onnellinen.

Maksettuamme jatkoimme matkaa. Kokeilimme kartasta katsoa missa olemme ja etsia vaihtoehtoisen reitin takaisin kotia. Ajettuamme tunnin tai kaksi saavuimme seuraavaan kylaan nimelta Ban Hoi, joka ei ollut lahellakaan sita paikkaa jossa luulimme olevan. Paatimme menna ravintolaan ihmettelamaan tilannetta. Samalla hetkella paatimme luopua kartan lukemisesta - ja antaa kohtalon viedameita paikasta toiseen. 

Bertil ja toinen ranskalainen (unohdan aina nimet niin nopeasti) lukemassa epatoivoisesti karttaa. Sa Pa, Vietnam.

Paikalliset naiset tulivat taas myymaan meille kankaita ja koruja. Samalla he kertoivat, etta lahella sijaitsee yksi vesiputous seka kuuma lahde. Koska me kaikki kolme olimme ajamisesta kylmissamme, paatimme lahta kellumaan kuumaan lahteeseen. Viihdyimme lahteessa niin hyvin, etta jouduimme ajamaan takaisin Sa Paa:n pimealla. Puolet matkasta kyyditsimme jokainen kylan naisia joelta vuorelle heidan kotiaan. Samalla he neuvoivat meille oikea reitin takaisin kotia. Valilla pysahdyimme katselemaan tahtia. Luulen, etta taalla nakyy yksi sama tahtikuvio kuin Suomessa. Siina kuviossa on klome tahtea suorassa linjassa ja alimmaisen tahden oikealla puolella kolme tahtea viistosti.

Kun olimme paassyt perille Sa Paan menimme suorilta lammittelemaan samaan ravintolaan kuin eilen. Tulisija ravintolassa muistuttaa pallogrillin ja muurinpohjapannu risteytysta, jossa poltetaan hiilia.Paikassa ei ole mitaan hormia, mutta hiilien seassa on kolme oluttolkkia taynna vetta. Taman tarkoitus on kuullemma se, etta se poistaa ilmasta haan (haka infinitiivissa). Silloin muistin ne kaksi onnetonta suomalaista festarikavijaa, jotka olivat grillanneet teltassa kohtalokkain seurauksin. Het eivat olleet muistaneet tata tolkkisysteemia.

Bertilin taytyy lahtea huomenna kotia ja toinen ranskalainen on enemman kiinnostunut kiinalaisen shakin ja backhammonin pelaamisesta, joten huomenna jatkan moottoripyoraretkeani yksin.         

Tiistai, 25 marraskuuta 2008

Herattyani pesin hampaat ja menin alakerran ravintolaan tilaamaan aamupalaa. Vajaan tunnin paasta sain kuitenkin tietaa, etta het olivat unohtaneet minun hedelmasalaatti-jugurttitilaukseni. En ehtinyt enaa jaada odottelemaan uudestaan aamupalan valmistumista. Torilta ostin aamupalaksi tuoreen viipaloidun ananaan ja banaanin. Tamanjalkeen vuokrasin moottoripyoran ja lahdin kohti Lao Chaita, joka eilen jai kokematta. Ensimmaiset kymmenen kilometria tie oli polyinen ja muistutti perunapeltoa. Taman jalkeen tie parani huomattavasi. Ensimmaista kertaa elamassani koin sen moottoripyorailyn fiiliksen, josta Tomi, Jukka, Toma, Ossi ja muut moottoripyorailijat ovat minulle kertoneet: Pieni tie, joka mutkittelee pitkin vuorenrinteita ja jossa voi kanttailla. Tosin nama tiet eivat sovi Jukalle, silla 200 km/h nailla teilla on aivan liikaa. Sitapaitsi taalla ei voi syyttaa tielaitosta siita, jos tiella on elaimia tai asfaltissa viiden senttimetrin syvyinen kolo. Ajoin tut\nteja kohti Lao Chaita valilla pysahtyen ottamaan valokuvia.

Tie kohti paratiisia. Sa Pa, Vietnam.

Valilla tie nousi kirjaimellisesti pystyyn. Sa Pa, Vietnam.

Matkalla tapasin englantilaisen miehen ja hanen oppaan. He sanoivat, etta Lao Chaissa ei ole mitaan sen suurempaa nahtavaa. Opas alkoi kertomaan minulle kadotetusta paratiisista, jonne he olivat menossa ja pyysi samalla minua heidan mukaansa. Sanoin, etta minun pitaa menna syomaan ensin. Siihen opas vastasi, etta ei ongelmia, paratiisissa on banaania puissa, joita voit syoda. Lahdin lopulta heidan mukaansa. Ajoimme paattymattomat kilometrit jonnekkin kauas.

Maisemaa matkalta. Sa Pa, Vietnam.

Taman jalkeen hylkasimme pyoramme ja jatkoimme matkaajala. Kuljimme tunteja lapi viidakoiden ja ryteikoiden valilla ylittaen jokia ja puroja. Reitti oli kaikin puolin vaikeakulkuinen. Valilla ryteikot toivat mieleeni Stephen Kingin Pet Semetary kirjan ja siina kuvatun ryteikon, joka oli portti elainten hautausmaalle. Matkalla englantilainen mies kompuroi kompelyyttaan ylittaessaan puroa. En voinut olla ajattelematta sita, miksi Ameriikkalaiset havisivat Vietnamin sodan. Taalla selviytymiseen vaditaan Vietnamilaista sinnikyytta ja ketteryyttatai vahintaankin suomalaisen sissin sisuaja etevyytta.

Ryteikko matkalla paratiisiin.Sa Pa, Vietnam.

Lopulta paasimme kadotetulle paratiisille, jossa oli vesiputous ja banaanipuita. Paikka naytti todella paratiisilta. Joku oli kuitenkin kaynyt meita ennen poimimassa kjypsat banaanit ja vesi ja ilma oli liian kylmaa uimiseen.Taman takia paatin olla ripustamatta riippumattoa tanne vaan jatkaa kadotetun paratiisin etsimista.

Ka\dotettu paratiisi ei ollutkaan kadotettu ja se oli liian kylma minulle. Sa Pa, Vietnam.

Illalla kaksi englantilaista tyttoa sanoi, etta Cat Bain saarelta Halong Bayn lahelta tallaisen paratiisin voi loytaa. Huomenna pakkaan rinkkani ja lahden kohti Hanoita ja Cat Baita etsimaan kadotettua paratiisia.  

Che

PS: Onneksi olkoon Severi syntymapaivan johdosta.