HUE JA NHA TRANG

Kummastakaan otsakkeessa mainitusta paikata ei jaanyt oikein mitaan kateen eika nain ollen mitaan erityista kerrottavaakaan. Hue on varmasti iha ok paikka, mutta marras- joulukuussa siella porraa monsuuni ja taman takia siella sataa naina paivina miltei koko ajan. Ja sehan ei sovi minun pirtaan. Siksi vaihdoinkin maisemaa 22 tunnin Huessa olon jalkeen kohti auinkoisempaa ja Markon kehumaa Nha Trangia. No jos minulta kysytaan niin se paikka (Nha Trang) on syvalta. Vahan niin ku ois Pattayalle tai kanariansaarille mennyt, tosin en ole jalkimmaisessa kaynyt. Onhan siella mukaa hiekkaranta, mutta aallot on liian isoja uimiseen ja kun vedsta tulee pois niin saa repia naamalta Arielin pyykinpesuainepussia ja kropasta kaikkea muta roskaa. Iltaisin ja oisin piripaat sitten tanssivat trancea Sailing Clubilla niin etta aurinkoa karttaa. Mutta uskon, etta NT on ollut mukava paikka veila muutama vuosi sitten. Nyt siella on minun makuun liikaa luksushotelleja ja ravintoloita, joissa ei ole ihmisen vara syoda. Ainoa kertomisen tarina onkin Nha Trangin parhaasta paikasta eli bussasemalta. Se tarina menee nain:

SAME SAME BUT DIFFERENT ELI KINSTELUA LAMPIMIKSEEN 

Suunnilleen 20 vuotta sitten isa a aiti sanoivat ja oettivat minulle, etta tyhjanpaivaisista asioista ei kannata alkaa inttamaan. Uhmasin tata opetusta pari paivaa sitten. Teki vain mieli kinata. Jokainen saa itse paattaa oliko tama enaa hyvan maun rajoissa ja oliko tama tyhjanpaivaista kinaamista ja inttamista.

Tarina sai alkunsa, kun olin lahdossa Nha Trangista Dalat nimiseen ranskalaistyylisen kaupunkiin (Ranskan indokiinassa kun ollaan). Jouduin odttelemaan bussia reilun tunnin ja paatin talla valin syoda bussiasemlla lounaan. Tilasin samaa ruokaa kuin kaikki muutkin paikalliset: Riisia, pari jattikatkarapua, vahan kanaa, ituja ja kastiketta. Paikalliset maksoivat tasta aterista 20t dongia. Kun minun aterian maksunaika koitti niin hinta oli 40t dongia, eli ateria maksoi euron sijasta kaksi euroa. Kysyin, etta mika tassa on kun minun ruoka mksaa puolet enemman kuin muilla. Vastaus kuului "same same but different". Naurhdin, katsoin kelloa ja totesin, etta tassahan on 50 minuuttia aikaa kinastella. Toisaalta tajusin kinstelun olevan tyhjanpaivaista, silla parhaassakin tapauksessa saastan vain euron. Toisaalta taas kinastelulla voi voittaa sen, etta seuraavaa turistia ei valttamatta huijata samalla tavalla.

Jokatapauksessa aloin kinastella lampimikseni kun ei ollut muutakaan tekemista. Ensimmaisena oljenkortena aloin osoitella muiden lautasia ja kysyin heilta paljonko het maksoivat ateriasta. Kaikien huulilta tuli 20t dongia. Taman jalkeen minulla olikin jo muutama asiakas puolellani, jotka neuvottelivat minun ateriani hintaa oikeaksi. Kohta paikalla oli nelja vastaopuolen peluria eli tarjoilijaa, joista paikan omistaja (vanha nainen) alkoi kertoa minulle tarinaa aterian koostumuksesta ja hinnasta Vietnamiksi. Kokeilin, kertoa, etta en ymmara Vietnamin kielta, mutta tama ei auttanut. Lopuksi han viela referoi tarkeimmat kohdat hitaammin ja painavammin sanoin. Siina vaiheessa meika vaihtoi suomenkieleen (sama se mita kielta puhuu, kun kukaan ei puhunut hyvaa englantia). Nousin seisomaan ja aloin puhumaan puuta heinaa nopealla tahdilla ja suurieleiseti kuin Serranon Diego. Valiin lisasin englannin kielen sanoja twenty thousand dong, police ja big problems. Muut puolellani olevat asiakkaat kinaselivat muiden tarjoilijoiden kanssa. Tassa vaiheessa tata haussun hauskaa tilannetta olikin jo seuraamassa melko paljon ihmisia muiden muassa muutama bussiaseman vartia tms. Kokeilin ottaa vartiat mukaan keskusteluun ja puollleni, mutta het pysyivat taysin hiljaa ja puolueettomina. Pikkuhiljaa tarjoilijoille alkoi valjeta, etta mina en luovutakaan helpolla ja etta jotain kompromisseja on tehtava. Parikymmentaminuuttia myohemmin olin 40t dongia koyhempi, mutta sain mukaani vesipullon, kaksi banaania ja taytetyn sampylan. Nama artikkelit kinasin mukaani.

"Tama oli tarkea taisteluvoitto meidan joukkueelle." - kommentoi huojentunut matkaaja taistelun jalkeen.

ELAIMIA 2

Kun ei ole muutakaan ihmeellista kerrottavaa, niin lisailen tanne elaimien kuvia, koska ne on Veeran mielesta kaikista mielenkiintoisinta antia tassa blogissa.

Ja naista elaimista kuvien ottaminen on muutenkin yllattavan mukavaa puuhaa. Sen verran on todettava, etta jos innostun ottamaan naita kuvia, niin en paljon valita siita mika otus on kyseessa. Otan kuvia ihan vain mielenkiinnosta ja sitten zoomailen kameralla yksityiskohtia tasta elaimesta. Saa nimittain aika tarkkoja kuvia nailla nykykameroilla.

.

Perusampiainen, eika ole edes tarkka kuva. Cat Bai, Vietnam.

Tama on helppo tunnistaa. Koira. Dali, Kiina.

Dragonfly, suomalainen vastine taitaa olla sudenkorento, mutta en tieda onko tama samaa lajiketta. Cat Bai, Vietnam.

Perhonen. Cat Bai, Vietnam.

Jonkinlainen lisko. Tama on ollut tahan mennessa vaikeimmin kuvattava otus, josta olen saanut kuvan.. Meni siis tosi pitkan aikaa, ennen kuin sain kuvan tasta arasta elaimesta. Cat Bai, Vietnam.

Toisenlainen perhonen. Cat Bai, Vietnam.

Tama perhonen oli mielettoman iso. Kenh Ga, Vietnam.

Tosi iso lintu, mutta kaukana. Cat Bai, Vietnam.

Jakki luonnollisessakasvuymparistossa. Ninh Binh, Vietnam.

Vesipuhveli riisipellolla. Ninh Binh, Vietnam.

Vesipuhveli ja lintu. Ninh Binh, Vietnam.

Ankkoja. Kenh Ga, Vietnam.

Vuohi vuorentinteella. Kenh Ga, Vietnam.

Apina ja apinakiikku (ja kylla se naru on kaulassa, mutta onnelliselta se naytti silti). Kuvattu paikassa, jossa bussi hajosi valilla Nha Trang - Dalat ja jouduimme odottelemaan toista bussia, Vietnam.

With love

Sami