Terve viimeisen kerran vuonna 2008!

Siita onkin pitka aika kun kavin tanne viimeksi kirjoittelemassa - vetoan joulustressiin. Jokatapauksessa jonkinlaisia kaannekohtia reisussa on talla valilla tapahtunut. Suurimpana kaannekohtana tietty se, etta Kaisa liittyi seuraani vahan ennen joulua. Taman lisaksi Marko soitti jossain valissa ja kertoi, etta he ovat tulossa Annan kanssa kaymaan tammikuun alussa Thaimaassa (oisko tata saanut kertoa, tietaako tasta esim. tyonantajasi?). Ja tottakai me Kaisan kanssa muutetaan matkareittia sen verran, etta osutaan Markon ja Annan kanssa joku paiva samaan paikkaan. By the way, se taisi olla sama puhelu, jossa Marko kertoi saaneensa joulupukilta viskipullon, jossa korkin paalla on pulmapeli niin ettei pulloa saa auki ennen kuin pulma on ratkaistu. "Meikahan ei lepaa ennen kuin tama pullo on auki" - tyyppista juttua kuului siis langanpaasta.

VALITILINPAATOS

Kuten ylla tuli mainittua, etta kaisa liittyi seuraani ja tietylla tapaa yksi aikakausi, eli yksinmatkustus,  tasta matkasta paattyi. Noin sata paivaa eli noin 1/3 reissusta tuli matkattua yksin. Eli 2/3 osaa matkasta on siis viela edessa. Toki voi olla niinkin, etta nyt Kaisan kanssa rahaa alkaa kulua yhtapaljon kuin keskimaarin Akin kanssa yhdella golfkierroksella (kaikki jotka olette pelanneet Akin kanssa golfia, you know what I mean) niin kotimatka haamottaa jo parin viikon paassa (toivottavasti ei kuitenkaan). Silloin  "kaykko naa maksamassa silla aikaa kun maa tankkaan, hei ostappa samalla..." ja""pistoovaakko naa...?"- tyyppiset lausahdukset ovat tyypillisia. Anyway, nyt on hyva summata mita matka on pitanyt sisallaan. No ensinnakin se on pitanyt sisallaan nelja maata, noin 20 kohdetta, kolmisenkymmenta majapaikkaa seka kymmenia ellei jopa satoja tunteja matkustamista junissa, busseissa, laivoissa, riksoissa, moottoripyoran kyydissa ja ties missa spedelingoissa. On kylla ollut mita kummallismpia ja hammastyttavempia tilanteita ja paikkoja matkanvarrella. Voi siis sanoa, etta tama maailma on hammastyttavampi paikka mita osasin kuvitellakkaan. Oikeastaan pitaa ihmetella miten taalla suuressa maailmassa parjasikin yli kolme kuukautta miettimatta kertaakaan sita, etta heittaisin kesken koko leikin ja tulisin takaisin Suomeen. Ei ollut lahellakaan. Oikeastaan en kertaakaan tuntenut oloani yksinaiseksi, joka on sekin ihmeellista. Se kertoo joko siita etta tulen yksikseni hyvin toimeen tai siita, etta en ole kaytannossa viettanyt matkasta paljoakaan aikaa yksin. Ehka molempia. Mutta nuo kaksi edellamainittua ovat mielestani kaikkein tarkeimmat asiat yksin matkustettaessa: Pitaa tulla hyvin itsensa kanssa toimeen ja pitaa olla tarpeeksi avoin tutustuakseen uusiin ihmisiin. Taman kuvauksen perusteella luulen, etta mm. konstaapeli Taipaleenmaki ja Puuha-Pete tulisivat hyvin toimeen maailmalla yksistaan. Sitten se on ollut hirmukivaa kun tuo englanninkielentaito on karttunut tassa matkanvarrella kiitettavasti. Sanavarasto o karttunut jonkin verran ja ennenkaikkea sita kielta on alkanut rohjeta kayttamaan. Budjetissakin pysyi koko taman ajan, eli rahaa kului kolmessa kuukaudessa noi 1800 euroa, eli aika tarkkaan se kakskymppia paivassa, jonka olin budjetoinut. 

Ja mika tarkeinta tassa kolmessa kuukaudessa olen paassyt tahan reissaamiseen sisalle siten etta kelloa, viikonpaivaa tms. ei tarvitse ajatella ollenkaan. Joskus sitten tietokoneella olen hammastynyt, etta onkin sunnutain sijasta torstai tms.Kalenteriin en ole kovinkaan montaa kertaa vilkuillut, vaan vaihtanut paikkaa oikeastaan aina silloin kuin silta tuntuu.  Se yksinmatkustaessa onkin hyva, etta jos paattaa lahtea jonnekkin, voi sen tehda heti ja kyselematta ja keskustelematta kenenkaan kanssa. Sopii ainakin minulle. Toki toiset tykkaa matkustella siten, etta kaikki on valmiiksi suunniteltua, kuten silla Kanadalaisella kaverillani Ninh Binhissa: 7 vko reissu ja  lista, johon merkittyna parisenkymmenta paikkaa. Jokaisen paikan perassa paivamaarat milloin pitaa vaihtaa maisemaa. Mita jos jossain paikassa sataakin vetta tai ei muuten vain halua olla kuin yhden tai kaksi paivaa, tai jos jossain paikassa viihtyisikin paremmin? Minulle tuo vapaus on kylla tarkeaa tassa matkustamisessa ja elamassa muutenkin. Eipa silla etta jokainen taablaa tyylillaa, eika ole vaaraa tapaa matkustaa.  

Miinuspuolelle ei jaakkaan sitten paljoa naista kolmesta kuukaudesta. Ehka se, etta muutaman kerran jaksoin suunnitella reittia liian vahan ja tuli kaytya parissa turhassa paikassa jne. Verrannollinen tuohon vapauskohtaan. Toisena miinuksena on ehka koko Kiinan aika. Osin siksi etta olin sairas, mutta suuremmalta osalta siksi, etta kylla pitaisi olla mandariinikiinan alkeet hallussa, etta siita paikasta saisi enemman irti.   

EXTENDED VISA

Tilannehan oli sellainen, etta minun Vietnamin viisumi umpeutui 21.12 ja Kaisa saapui Vietnamiin 22.12, eli tarvitsin jatkoa viisumille. Se olikin mielenkiintoinen tarina. Kerron taman teille siksi, etta jos joku n joskus samassa maassa ja samassa tilanteessa kuin mina silloin, niin ette judu niin veemaiseen tilanteeseen ja tunnekuiohuun. Se tarina menee nain:

LP tiesi kertoa, etta viisumin jatko maksaa 10 dolsua itsehommattuna ja noin 20 dolsua matkatoimiston kautta hommattuna. No totta kai mina lahdin hommaamaan taman viisumin itse. Silloin oli ajastaikaa tiistai 16.12. Kasittelyyn menisi nelja tyopaivaa, eli saisin viisumin takaisin perjantaina. No mina marssin vietnamin suurlahetystoon kysymaan, etta missa ne on ne kaavakkeet, joilla tama ongelma ratkaistaan. Ensimmainen kommentti konsulaatista oli, etta viisumi maksaa itsehommattuna taalta 125 US dolsua ja se kestaa 25 tyopaivaa. Tasta hinnasta itse viisumin jatko (eli leima passiin) maksaa 10 dollaria ja loput 115 dolsua oli kasittelykuluja. Jep jep. Ei auttanut muuta kuin poistua paikalta ja kayda mielessa lapi koko voimasanakavalakaadi. En ihmettele yhtaan, etta ne pommit rajahtelee nimenomaan suurlahetystojen edustoilla. 

Iltasella sitten piti hattukourassa kiikuttaa passi matkatoimistoon ja pyytaa heilta saimaista palvelua, jonka olin itse kaynyt tekemassa jo tanaan. Silloin sielta tokaisiin, etta myohasta se on nyt. Saat passin vasta maanantaina tai joudut maksamaan 20 dollaria ylimaaraista. No eihan se auttanut kuin jaada odottamaan yksi viikonloppu sita viisumia.

Samaisena iltana samoissa tunnelmissa kavi viela hammastyttava ja jalkeenpain ajateltuna hauska juttu. Lahdin kiertamaan korttelia jossa hotellini sijaitsi. Kaannyin siis jokaisesta kadunkulmasta oikealle, jotta loytaisin ja palaisin kierroksen ja illallisen jalkeen takaisin kotia. Tama siksi, ettei ollut mukana karttaa, LP:ta tai mitaan muutakaan suunnistusvalinetta.  Meikan logiikan mukaan kyseisella taktiikalla pitaisi tulla ennenopitkaa llahtopisteeseen mutt ei. Eksyin silti, eksyin kun kiertaessane yhta korttelia. No sitten iltasella muutaman rauhoittavan oluen ja ruokailun jalkeen loysin sattumalta perille. Opetus lienee, ettei kannata turhaa stressata ja hermoilla.

JOULU PHU QUOCILLA

Kaisan saavuttua HCMC:n eli Saigoniin suunnistimme suorilta kohti lantta ja Phu Quocin paratiisisaarta. Kumpikaan ei halunnut viettaa joulua suurkaupungissa, vaikka eipa silla ei taalla buddhalaisessa maailmassa joulu nay missaan muualla kuin turistihotelleissa ja ravintoloissa. Saari olikin todella mukava. Jouluna teimmekin kaikkea perinteisia joulujuttuja, kuten esimekrkiksi soimme perinteisen Banana pancake - jouluaamiesen seka kavimme perinteikkaalla joulumoottoripyorajelulla, jolla  loysimme muun muassa LP:n mainostaman vesiputouksen, jossa ei ollut varsinaisesti vesiputousta (liekko on kaynyt kirjoittaja saarella itse, epailen), valkoisia hiekkarantoja, turkoosia vetta ja riippumattoja. Illalla sitten soimme perinteisen jouluaterian, eli tonnikalapihveja riisin kanssa. Illalla kuljimme sitten rantaa pitkin istumaan ja viettamaan iltaa joulukokon aarelle. Ja miettikaa mika stressi kaikissa naissa jouluvalmisteluissa.

Pari paivaa joulun jalkeen kavimme myos snorklaamassa, kun alkoi kyllastyttaa tama maanpaallinen elama. Ja kylla siella meren alla on aivan toinen maailma. Ja se maailma on hieno. Ainut vaan, etten tieda oikeastaan mitaan meren elaimista tai kasveista. Ois paljon mielenkiintoisempi snorklailla, jos tietaisi jonkun merenelavan nimen tms. Pitanee hommata joku kirja, jossa tasta merenalaisesta korallimaailmasta kerrotaan. Jos joku asia on varma, niin se on varma etta tule taman reissuna aikana hammastelemaan niita koralleja ja merenelavia monta kertaa ja aina kun mahdollista. 

Nyt pitaa lopettaa. Taalla vuosi vaihtuu 45 minuutin paasta. Mutta arvatkaapa vaihtuuko vuosi takalaisen aikakasityksen mukaan kolmen vartin paasta vai toukokuussa? Muistakaa olla varovaisia niitten rakettien kanssa.

Hyvaa uutta vuotta toivottaa,

Sami (ja Kaisa kanssa)