Morjes

Nyt on trekki takana ja samalla taas yksi mahtava kokemus lisaa. Pitakasta aikaa maisemat olivat mielettomanhienoja ja ryhma oli iso (10 hloa) mutta sitakin mielenkiintoisempi. Mukana oli mm. vain japania puhuva japanialaisnainen, joka oli buukannut pelkan sightseeing-tyyppisen reissun (yllattyi kun kyseessa olikin trekkausreissu), kaksi Bahranissa asuvaa Virolaista lentoemantaa, Espanjalainen palomies, pari jenkkia Philadephiasta (pysty puhumaan jaakiekosta pitkasta aikaa)... Kaiken lisaksi tapasin tanaan tosi mukavan suomalaispariskunnan Masin ja Ainon bussimatkalla takaisin Arequipaan. Puhuivat englantia, ei missan nimessa huonosti, mutta ei siita suomalaisaksentista voi erehtya. Suomalaiset puhuvat niin eritavalla englantia kuin mikaan muu kansan ryhmittyma.

Itse trekilla ensimmaisena paivana laskeuduttiin alas kanjoniin, toisena trekattiin aamupaiva ja iltapaiva vietettiin mielettoman lounnonkauniissa ja tunnelmallisessa hostellissa uima-altaalla lilluen. No, sitten tana paivana oli edessa 6 km pitka nousu takaisin kanjonin paalle. Korkeussuunnassa noustavaa oli 1,5 kilometria paattyen yli 3 500 metriin. Suuri osa porukasta vuokrasi mnuulin ja ratsasti silla paalle, mutta mina paatin raakata itsea ja kavella sinne. Olin jopa ennen muuleja perilla, vaikka starttasin vain tuntia aiemmin. Mutta raskasta oli, happi meinasi loppua ja voin sanoa, etta matkalla nauttimani Milky Way maistui niiiiin hyvalle ettei koskaan. 

Viimeksi tuli sanottua ja kerrottua, etta tosi masentavaa matkustaa yksin, mutta nyt on taas vastaavasti ollut tosi kivaa. Tavannut mukavia uusia ihmisia, katsonut asioita vahan eri kantilta jne. Niin se on, etta kaksin matkailu on turvallisempaa, tunnetiloiltaan vakaampaa kun taas yksin tunnetilat vaihtelee enemman, pitaa olla varuillaan ja aktiivisena tutustumaan uusiin ihmisiin. Mutta yksin on kylla tylsa matkustaa, mikali ei ota kontaktia muihin ihmisiin.

Se siita, nyt pitaa lahtea, menemme syomaan viela illalla koko trekkiryhman kanssa, kun oli niin mukava porukka. Niin hyvaa porukkaa ei aina satu kohdalle. Huomenna illalla sitten alkaa kotimatka, joka tuntuu talla hetkella tympealta ajatukselta toisin kuin vaikkapa viikko sitten. No mutta onneksi tama reissu sai arvoisensa loppusilauksen... Ellei sitten Iberia, Finnair, tulli tai joku muu instanssi onnistu jarjestamaan jotakin muuta loppuratkaisua tarinalle.

Terveisin

Sakko Sami

PS: Tietaako konstaapeli Taipaleenmaki tai joku muu, etta tarviiko ulkomailta hankittuja sakkoja maksaa. Ei kait ne voi tulla niita Suomesta perimaan?